Hellyydestä

Yksi kissahetki

aamuin illoin

ja kasapäin murheita

poistuu silloin

 Kissoja seuraamalla oppii tämmöinen vanha, hellyydettä kasvanut mummeliinikin hyväilemään itseään ja toisiakin. Tosin viimeiset vuodet, jotka vielä muistan, olen saanut hellyyttä mieheltäni. Ohimennen suukko ja halauksiakin. "Tulehan tänne lepäämään, rakas" hän sanoo, kun tulen kamariin, jossa hän katsoo televisiota sängyllämme pitkällään. Kissammekin pitävät sängyllä loikoilemisesta ja valtaavat sen kokonaan, kun emme lepäile sillä. Nämä kuvassa olevat kissat tosin ovat jo manalle menneitä. Ikävöin kovasti. Ne olivat tosi hellyttäviä.

Nykyisistä kissoistamme en ole saanut hyviä kuvia. Pitäisi ottaa video, koska ne ovat kovin liikkuvaista lajia. Sitäpaitsi toinen viihtyy aika paljon vaatekaapissa. Kuvan kaltaisia hellyyden hetkiä en ole saanut niistä kuvattua.

Niin, kissat sen osaavat siis hyväilemisen ja hellyyden osoittamisen taidon. Ainakin ne kissat, jotka pentuna ovat tulleet hoidetuksi hellyydellä. Ja kissaemothan sen osaavat vaistomaisesti ja kissaemojen tapaan siis osaavat helliä pentujaan.

Lapsuudenkodissani ei juuri hellyyttä osoitettu. Äitini hoiti kyllä fyysisiä tarpeitani moitteettomasti mutta hellyyden osoittaminen oli puutteellista. Isäpuoleni taas ei tiennyt rajoja, mihin lopettaa hellyyden osoitukset - olen siitä jo kertonutkin: hän siis meni liian pitkälle eli seksin puolelle, hyväksikäytti minua, joten opin varomaan hänen hellyydenosoituksiaan, jottei tarvitsis hävetä. Minä, häpeän lapsi sen aikaisessa yhteiskunnassa - häpeällisesti avioliiton ulkopuolella syntynyt, otin syyt niskoilleni. Minä muka viettelin isäpuoltani ja hän teki temput, joita häpesin. Olen terapiassa hieman käsitellyt näitä isäpuoleni "hellyyden osoituksia" ja myöhemmin ihmetellyt, miksi hän minua halusi käyttää hyväkseen. Miksei osoittanut "hellyyttään" äitiäni kohtaan? En nähnyt lapsuuden kodissani ihailun osoituksia ja kiintymyksen kauniita kukkasia.

"Ystävällisyys ja arjen hellyys, päivittäiset kiintymyksen ja ihailun osoitukset ovat parisuhteen suola. Hyvä olisi, jos erityisesti mies pysähtyisi miettimään, onko hänellä taipumusta pitää liiaksi erillään seksuallisuus ja muu yhdessäolo."
(VÄESTÖLIITON NETTISIVULTA)

No joo, isäpuoleni ei pitänyt seksuallisuuttaan erillään, kun vietti aikaa minun kanssani!

Luulin jo päässeeni eroon traumasta, jonka isäpuoleni raiskaus on jättänyt sieluuni. Luulin jo käsitelleeni asian terapiassa ja mielestäni pois. Mutta viime aikoina olen nähnyt painajaisia tummista miehistä, jotka joukolla tulevat kotiini ulko-oven läpi. Käyvät käsiksi ja raiskaavat minut - yhä uudestaan. Tunnelma unessa on painostava ja uhkaava...

Olen hätää kärsimässä, kun herään pikkutunneilla pimeässä kamarissamme ja lähden hiipimään huoneistossamme. Tarkistan pesuhuoneen ja wc:n, olohuoneen ja keittiön, parvekkeellekin kurkkaan, ettei siellä ole tummia miehiä. Menen sitten kirjastoomme ja katson kirjoituspöydän allekin -varmuuden vuoksi. Sydämeni lyö tuhatta ja sataa. Rauhoitun vähitellen ja huokaan piiiitkäään.

Parisuhteessamme hellyyden osoitukset ovat jääneet minulta pois. Olen kuin teinityttönä - ujo ja pidättyväinen. Miten minusta tällainen tuli, ihmettelen. Olisi opeteltava uudestaan osoittamaan hellyyttä miehelleni.

Hellyys kateissa   

Me Naiset -lehden artikkeli (kts. yo linkki) kertoo viisi harjoitusta läheisyyteen. Minun on varmaan aika opetella uudelleen, kuinka osoittaa läheisyyttä ja hellyyttä miestäni kohtaan. Kissojani osaan silittää ja niiden hyväily sujuu luonnostaan. Miksi se onkaan niin vaikeaa miestäni kohtaan?