maanantai 17. elokuuta 2015

Terveyskeskuksessa


Pääni on kuin Haminankaupunki terveyskeskusreissun jäliltä ja koen olevani kaapin alle juuttunut kissa.

Menin terveyskeskukseen hyvissä ajoin ennen muistiossani olevaa lääkäriaikaa. Vastaanottovirkailija ohjasi hoitajan luo, vaikkei tiedostoissa ollutkaan merkitty aikaa minulle. Olin hämmentynyt, huolissani jalkai turpoamisesta, säärikivuista ja oikean alaraajan pettämisestä niin että olen jo useammin kerran horjunut ja melkein kaatunut.

Sain kuulla hoitajalta, että minulla oli aika 13.8.2015. Muistin, että silloin kävin laboratoriokokeissa - - - Olin hämmentynyt ja itku kurkussa istuin hoitajan luona hetken. Hän katseli tiedostojaan ja kai heltyi ja antoi lääkärinvastaanottoajan minulle.

Odottelin siis tunnin ja tapasin lääkärin, joka kyseli aikansa ja kirjoitti lääkereseptin ja ohjasi hoitajan luo saamaan ohjeita jalan sitomiseen. Odottelin hoitajan luo menoa. Hän ohjasi minut edelleen toisen luo. Siirryin terveyskeskuksen alakertaan odottelemaan, kyselin pari kysymystä edelläni odottavalta leidiltä ja katselin seinällä olevia julisteita. Kun edelläni ollut leidi tuli kipsin poistosta, koputin varovasti ovelle ja muskelimies kysyi minulta henkilötiedot. Hän tarkasteli jalkaani ja säärtäni.

Epätoivoni syveni, kun kuulin hänen kysyvän puhelimessa lääkäriltä, että ottiko hän huomioon veritulpan vaaran. Mies ohjasi minut verikokeisiin. Könttäsin toiseen rakennukseen, laboratorioon odottelemaan vuoroani.

Hoitaja otti monta putkea verinäytteitä ja ohjasi takaisin muskelimiehen luo kysymään ja tarkistamaan asiat, joita hän minulle sanoi ja jotka olin jo unohtanut. Könttäsin siis terveyskeskuksen päärakennukseen itkettyäni penkillä ensin hetkisen toivottomana ja yksinäisenä. Ohikulkevilta naisilta kysyin taksin numeroa. Halusin pian kotiin syömään lounasta.

Kaikki odottelu huolestutti minut henkihieveriin.

Kävin siis uudelleen kuulemassa lääkintävahtimestari, muskelimiehen ohjeita. Hän sanoi, ettei aio sitoa jalkaani ennenkuin laboratoriokokeitten tulokset ovat selvillä. Niiden piti valmistua tänään, samana päivänä ja lääkärin ilmoittaa, tarviseeko mennä keskussairaalaan.

Tulin kotiin syömään myöhäistä lounasta. Torkahdin hetken sängylläni. . .


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Valoja



Lamppuni ei loista ja kynttiläni on sammunut, mutta aurinko paistaa ja loistaa ikkunaverhoni takana. On mitä kaunein kesäilta ja vuoden parasta aikaa ulkoilla ja esim. veneillä, mutta kyyhötän verhoni takana kotini viimeisessä loukossa, piilossa kaikelta ja kaikilta piilotellen ajatuksiani puolisoltani.

HUOKAUS! Olen jumissa. Kotini on kuin myrskyn myllertämä. Mieheni näyttää tyytymättömältä. Itse en tiedä, mitä valintoja teen elämässäni. Nyt sentään näen vaihtoehtoja tulevien päivien ratoksi. Mutta olen neuvoton, ymmälläni uuden edessä  ja häikäistynyt valosta, joka siunasi sieluani kirkossa.


Sytytin tuikun ja lintuvalon ja ihailin niitä aikani. Mielessäni pyöri monet kerrat, jolloin yhtä yksinäisenä tuijotin valoja, kynttilöitä ja tähtiä taivaalla. Tuijotettuani tv-ohjelmia tuntikausia, kyllästyttyäni niihin ja sammutettuani televisioni väräjävät valot minä vain istuin tuijottaen mustaa ruutua. Usein nuorena menin kävelylle metsään ja illan pimetessä tuijotin kuusien lomasta välkkyviä tähtiä.



Monesti tunsin enkelien siipien havinaa ja tulin siunatuksi vain kuunnellessani puiden huminaa. Luonto, erityisesti metsät ja järvet, merkitsevät minulle suurta ja ihmeellistä VOIMAA. Luonto voimaannuttaa. Pala luontoa kukkaruukussa muistuttaa minua tästä voimasta; pieni kynttilä Herran kirkkaudesta.

Psalmi 96:
4 Suuri on Herra, ylistäkää häntä!
Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
5 Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat,
mutta Herra on taivaitten luoja.
6 Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.

http://www.credo.fi/raamattu/1992/Ps.96.html

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ihana puutarha



Mieleni tyhjä kuin muistivihkoni/päiväkirjani sivu edessäni. Katselen edellisiä täyteen kirjoitettuja sivuja; mieleni väänteitä ja elämäntuskaa; kipuja, valituksia ja paremman päivän odotusta. Saanko koskaan nähdä uneni kauniin maailman ja ihanan puutarhan?


Tämä maalaus on vain heijastusta uneni puutarhasta. Epätoivoinen, toivoton mieliala masentaa mieltäni, koska en jaksa uskoa, että koskaan tulen näkemään uneni puutarhaa.

Hoitajan kanssa jutellessani, heräsi halu vielä yrittää täällä toimia niin että masennus kaikkoaa . Halu ottaa askel eteenpäin heräsi kirkossa, kun kaksi ystävää halasi minua onnellisena nähdessään minut. Kolmas ystävä kätteli ja toivotti tervetulleeksi seurakuntaan. Ovimieskin toivotti tervetuloa ja siunausta.

Kuuntelin puhetta Daavidin ja Joonatanin ystävyydestä. Tämä Raamatun kertomus on minua aina viehättävyt. kunhan olen saanut kirjoitus/tekstikopion puheesta, saatte tekin jotakin sellaista, joka auttaa kestämään elämän myrskyt. Jumala antoi minulle uskon kuunnellessani puhetta; uskon siihen, että Jumala voi ja haluaa minulle kaikkea hyvää. Saan vielä nähdä uneni kauniin maailman ja ihanan puutarhan,

tiistai 4. elokuuta 2015

Kylmissäni kuumottavien kipujen keskellä


Kylmissäni
yksin
kipulieskat kuumottavat
päässäni
selässäni
peffassani
lanteillä = kuppeilla (niinkuin mummoni sanoi usein)
olkavarressa

jalalla ei voi astua vinoon;
on muistettava pitää jälkaterät
SUORASSA

Etsin asentoa, jossa kipu hellittää
Yllättäen se asento on
TUKKIMIEHEN istuma-asento:
polvet harallaan
kyynärppäillä nojaten polviin tai reisiin


Oletko lukenut artikkelin?
KANNATTAA LUKEA!
Istuja, suojaa itsesi (Klikkaa linkkiä)

Vaikka kotitapaturman pahimmat fyysiset vaivat ovat laantumaan päin: pääänsärkyä on vain ajoittani päivän mittään; jalalle voi astua, kunhan muistan, ettn vie nilkkaa vinoon siis jalkavaiva (jatkuu huomenna)