En malta mennä nukkumaan, vaikka tiedän, että unirytmilleni ei tee hyvää valvoskella näin myöhään. Olen tutustunut uusiin blogeihin ja BLOGIPOLKU on tullut tutuksi. Blogistaniassa on niin monia uusia blogeja, joihin haluaisin syventyä - ja löytöjä: kirjoitettuja helmiä, ajatuksen lentoja, joita kerätä muistiini. Olen löytänyt tosi hyviä kirjoittajia ja mielenkiintoisia blogeja, joita seurata. Ihanaa, kun taas jaksan lukea tuntikaupalla - väsymättä ja innostuneena.
Muistan ankeat ajat, jolloin en pystynyt keskittymään teksteihin 10 minuuttia pitempään ja unohdin sitä mukaa kuin luin, mitä edellä oli kirjoitettu. Toisin sanoen oli jokseenkin mahdotonta saada selvää tekstien juonista ja ajatuksenkulusta. Se rasitti minua suunnattomasti. Olen aina ollut ahkera lukija ja blogimaailma on kiehtonut minua jo vuosia. Mukavaa, kun voin keskittyä/ pystyn keskittymään taas teksteihin ja lukeminen onnistuu ajatuksen harhailematta ja puuroutumatta niinkuin tässä välillä kävi.
Kello raksuttaa seinälläni kovaäänisesti. Päivällä sitä ei huomaa. Mutta näin hiljaisessa talossa keskellä yötä se kuuluu ja huomaan sen äänen, kun pysähdyn ajattelemaan, miten kertoa teille nykyisestä elämästäni.
Terapiani on loppunut. Ikävöin kuntoutusohjaajaani. Haluaisin mennä tapaamaan häntä. Oli toisaalta antoisaa käydä hänen luonaan monen vuoden ajan ja yrittää aina selittää hänelle, mitä minulle kuuluu. Toisinaan se oli kovin vaikeata, kun en oikein ymmärtänyt itseäni ja tunteet riepottelivat sellaisella voimalla, että olin sanattoman työlääntynyt olemiseeni. Lääkkeet tuntuivat tahmaan-nuttavan ajatuksenjuoksuni ja toisaalta koin, että en pysy kärryillä siitä, mitä päässäni pyörii. Ajattelun ryntäily ja unohtelu oli tosi rasittavaa kokea.
Nyttemmin ei ole enää tuota riepotusta ja ajatuksenjuoksuni sujuu vaikeuksitta. Tuntuu hyvältä, kun pystyn kirjoittamaan taas sujuvasti - ajatusteni katkeamatta. Elämässä on mieltä ja olen onnellinen.
Muistan ankeat ajat, jolloin en pystynyt keskittymään teksteihin 10 minuuttia pitempään ja unohdin sitä mukaa kuin luin, mitä edellä oli kirjoitettu. Toisin sanoen oli jokseenkin mahdotonta saada selvää tekstien juonista ja ajatuksenkulusta. Se rasitti minua suunnattomasti. Olen aina ollut ahkera lukija ja blogimaailma on kiehtonut minua jo vuosia. Mukavaa, kun voin keskittyä/ pystyn keskittymään taas teksteihin ja lukeminen onnistuu ajatuksen harhailematta ja puuroutumatta niinkuin tässä välillä kävi.
Kello raksuttaa seinälläni kovaäänisesti. Päivällä sitä ei huomaa. Mutta näin hiljaisessa talossa keskellä yötä se kuuluu ja huomaan sen äänen, kun pysähdyn ajattelemaan, miten kertoa teille nykyisestä elämästäni.
Terapiani on loppunut. Ikävöin kuntoutusohjaajaani. Haluaisin mennä tapaamaan häntä. Oli toisaalta antoisaa käydä hänen luonaan monen vuoden ajan ja yrittää aina selittää hänelle, mitä minulle kuuluu. Toisinaan se oli kovin vaikeata, kun en oikein ymmärtänyt itseäni ja tunteet riepottelivat sellaisella voimalla, että olin sanattoman työlääntynyt olemiseeni. Lääkkeet tuntuivat tahmaan-nuttavan ajatuksenjuoksuni ja toisaalta koin, että en pysy kärryillä siitä, mitä päässäni pyörii. Ajattelun ryntäily ja unohtelu oli tosi rasittavaa kokea.
Nyttemmin ei ole enää tuota riepotusta ja ajatuksenjuoksuni sujuu vaikeuksitta. Tuntuu hyvältä, kun pystyn kirjoittamaan taas sujuvasti - ajatusteni katkeamatta. Elämässä on mieltä ja olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!