torstai 2. tammikuuta 2014

Muistoja ja kirjoittamisen vaikeutta

Torstai, vuoden 2014 toinen päivä on hiipumassa unholaan merkityksettömänä välipäivänä juhlapäivien (joulu, Uuden Vuoden päivä ja Loppiainen) aikoihin.. Aika tuntui matavan hissukseen. Olen ollut tänään hereillä jo klo 4 lähtien, mutta en ole saanut juuri mitään aikaan.

Katsoimme mieheni kanssa suomalaisen elokuvan Akaton mies ja liekö ollut brittiläinen elokuva nimeltään Mennyt aika. Nuo elokuvat toivat mieleeni lapsuuden ja nuoruuden muistoja ja haaveita sulhasesta. Ujoja yrityksiä luoda suhdetta kirjeystävään ja kaukorakkauksia, kaihoisia katseita puolin ja toisin hengellisissä juhlatilanteissa sekä koululuokassa. Opin vihaamaan ulkopuolisuuden tunnetta, jonka loivat juhlapaikkojen ja koulun välitunnilla keskustelevat piirit, joihin en rohjennut työntyä mukaan. Katselin ihmisiä sivusta, jostain seunustalta ja puikkelehdin onnettomana ja röyhkeästi jonojen ohi aiheuttaen vihaisia katseita etuilustani mm. ruokasalissa. Minulla ei ollut hajuakaan tavoista, joita oli toisilla ihmisillä juhlissa. Tunsin mokaavani koko ajan ja pyytelin anteeksi maalaisuuttani.

 Mutta osasin kirjoittaa kirjeitä ja esitin asiani selkeämmin juuri paperilla ja kynällä. Nuorena minulla oli toistakymmentä kirjetoveria, joiden kanssa vaihdoin ajatuksia tiheään tahtiin. Harmittaa, kun en ole säilyttänyt kuin murto-osan kirjeistä, joita sain. Omia tekeleitäni monisitin vasta, kun koulun monistuskoneelle pääsi puikahtamaan salaa joskus lukioluokilla ja sittemmin työpaikallani.

Nykysin on kirjoitusvaikeuksia ja teen paljon kirjoitusvirheitä, joita korjaan moneen otteeseen, kun oikoluen tekstejäni. Harmittaa, kun hyvät ideat ja osuvat ilmaisut vain vilahtavat mielessäni, mutten kerkiä kirjoittaa niitä muistiin, kun ne jo katoavat mielestäni. Olen huolestunut lähimuistini kehnoudesta. Olenko tulossa vanhaksi?

En jaksa keskittyä kirjoittamiseen puolta tuntia kauempaa.Enkä saa kerrottua murto-osaakaan mielessä pyörivistä ajatuksista, puhumattakaan, että teksti olisi jäsennelty kokonaisuus.

Ihailen kirjoittajia jotka saavat aikaan artikkeleita käden käänteessä; Pystyvät selostamaan ajatuksen virtaa ja saavat aikaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, loppunousuja, jännitettä kirjoituksiinsa niin, että niitä luen mielikseni. Valitettavasti en pysty keskittymään lukemiseenkaan kovin kauan aikaa yhtä menoon.

Tsemppiä ja tervehdyksiä kaikille blogituttavilleni! Valitettavasti moni vuonna 2008 kanssani aloittanut blogisti on lopettanut bloginsa päivittämsien. NO, AIKA AIKAANSA KUTAKIN, sanotann vanhassa hokemassa. Ehkä minunkin olisi syytä lopettaa tämä hyödytön sanojen peräkkäinasettelu. Mutta mitä tilalle? Kysyn vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!