Sitten heinäkuisten ahdistusten jälkeen elokuu on alkanut hyvissä merkeissä. Elämänilo on palannut ja on tuntunut ihan OK olla ja elää. Pientä omantunnon kolkutusta aiheuttaa se, etten ole paljoa ulkona liikkunut. Tässä kuussa olen käynyt ruokakaupassa vain pari kertaa, mieheni on ollut siinä aktiivisempi. Kaupungilla ei ole tullut käytyä ja vain pari kertaa olen kävellyt luontopolulla, josta ylhäällä keväinen kuva. Sensijaan olen voimistellut sisällä ja venytellyt lihaksiani. Kovin jäykäksi olen muuttunut vanhemmiten. Lonkat ja selkä jumittaa eikä tahdo taipua kunnolla.
Elämä tuntuu elämisen arvoiselta, kun ei ole ahdistavaa oloa enkä koe elämäntuskaa niinkuin vielä heinäkuussa. Olo on kevyempi ja huumorintajunikin on palannut. Hymyilen monille asioille ja ystävät Facebookissa ovat etsineet hauskoja kuvia, jotka suorastaan naurattavat minua. Tämä on uutta. Talvella olin kovin vakava eikä juuri mikään hymyilyttänyt minua.
Niinköhän tuo masennus alkaa helpottaa ja pääsen sen otteista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!