keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vankilassa


Ahdistaa. On sanaton olo. Mieleni on sulkeutunut epäluulojensa pöheikköön. On paha olla. Harmittaa tämä levoton olo, mutta ei tee mieli nukkumaan, koska ikävä uni, jota katselin iltayöstä saattaa jatkua.



Olin unessa vankilassa. Vanginvartija oli ilkeä ja nimitteli minua, vaikka miksi - julkaisukelvottomaksi. Hän solvasi minua pahimilla tietämilläni nimityksillä - ja sylkäisi vankilan luukusta vihertävän glöntin sellini lattialle jalkojeni juureen.



Olin murhannut mieheni. Kauhukuvat vyöryivät sisimmästäni uneeni hänen viime taistelustaan hengestään. Puukotin häntä rintaan ja kuristin hänet kuoliaaksi - ja piilotin ruumiin sängyn alle. Mietin, miten ruumiin voisi polttaa - vai palsamoisinko sen? Avuttomana mietin, miten ruumis balsamoidaan. Etsin kiihkeasti tieton netistä - ja löysin nettikaupan, josta saa balsamointiaineita.



Heräsin kissan tallusteluun vierelläni vuoteessamme. Huokaisin helpotuksesta huomatessani mieheni tuhisevan toisella laidalla sänkyä. Huokasin helpotuksesta.



                                  - - & - -



Facebook aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. En saa asetuksia mieleisekseni. Ahdistus nousee tietämättömyydestä ja avuttomuudesta, jota koen yrittäessäni saada netinkäyttöni turvalliseksi. Tiedän osaavani kovin vähän tietotekniikkaa.... HUOKAUS! Asetuksia katsellessani ja säätäessäni koen kamalaa ahdistusta ja epätietoisuutta siitä, miten ne olisi asennettava. Haluaisin opiskella tietotekniikkaa ... mutta mitenkäpä vanhuuseläkeikää lähestyvä luottokelvoton täti pystyy opiskelemaan - ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Epäilen myös, etten pääsisi kouluun tai opistoon. Taitaa olla tunkua alalle. Minä tosin opiskelisin vain omaksi ilokseni. Työpaikkaa tuskin veisin koskaan kenenkkään nenän edestä.



Jossittelua.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Elämää pikkuhissukseen


Elämäni sujuu pikkuhissukseen. Mitään mainittavaa ei ole tapahtunut - tai ehkä se on kirjoitettava, että mieleni on valoisampi kuin aikoihin. Kevättalven synkät ajatukset ovat haihtuneet pois mielestäni ja otan päivän kerrallaan. mitään tulevaisuuden suunnitelmia ei ole.



Tapaamme mieheni kanssa kuntoutusohjaajia noin kerran viikossa. Heille tulee kerrottua elämäämme sen verran, ettei ole tarvetta kirjoittaa tänne juuri ole. Se on varmaan harmi teitä lukijoita ajatellen. Ensi tapaamisella on tarkoitus käsitellä seksuaalisuuttamme. Mitähän aiheesta rohkenen otta esille? Saas nähdä.



Laihdutusurakka polkee paikallaan. Olen sentään saanut itseni kävelylle melkein päivittäin, mutta en jaksa kovin reippaasti tallustella - eikä näinollen paino putoa. Ruokavaliossa olisi vielä korjattavaa. Enemmän kasviksia tarvittais.... Motivaatio ruoanlaittoon on nollassa. Tulee syötyä valmisruokia pääasiassa.



Ihanaa, kun puissa on lehdet ja kevään vihreys täyttää maisemaa. Minä niin pidän kevätkesästä!





lauantai 5. toukokuuta 2012

Aika kuluu


Syntymäpäiväni jälkeen olin viisi vuorokautta kylpylähotellissa äitini kanssa. Hän tarvitsee avustajan mm. ruokailutilanteissa, kun otetaan ruokaa tarjoilupöydältä. Hän kävelee rollaattorin kanssa eikä voi kantaa tarjotinta pöytään. Kaikkea muutakin pientä kuten esim. silmätippojen laittoon hän tarvitsee apua. Olin siis hänen avustajanaan tuetulla lomalla kylpylähotellissa. Se oli leppoisa viikko. Sain hoitoja mm. intialaisen päänhieronnan ja puhdistavan kasvohoidon. Päänhieronta auttoi jännityspäänsärkyyni, niin että sitä ei hieronnan jälkeen ole esiintynyt. Kävimme saunomassa. Minä kävin uimassa ja nautiskelemassa porekylvystä. Osallistuin vesivoimisteluun, kuntosaliharjoituksiin, luentoihin ja hemmotteluhoitoihin. Kävimme kävelyllä kylpylähotellin ympärillä. Viikosta jäi hyvä mieli. Ja vaikka söimme vatsamme täyteen herkullisia aterioita, painoni putosi 3 kiloa viikon aikana.



Muutakin touhua on tässä ollut, niin etten ole sitten jaksanut kirjoittaa blogia. Olen yrittänyt siistiä kirjastoa, jossa on myös tietokoneeni. Isot pinot naistenlehtiä, tietokonelehtiä ja Voi hyvin - ym. lääkärilehtiä on pinoittain kirjaston lattialla. Niille ei ole hyllytilaa. Olen yrittänyt lueskella niitä ja heittää pois paperinkeräykseen, muttei pinot ole vielä paljoakaan huvenneet.



Ystäväni muutti uuteen asuntoon. Yks iltapäivä meni siellä katsellessa, kahvitellessa ja keittiön hyllyä järjestellessä. Olin vähän ystävän apuna ja seurana. Harmittaa, kun en ollut oikein virkeimmilläni. Kylpylähotelliviikon jälkeen on pari viikkoa mennyt synttäreiltä jääneitä viinejä maistellen ja siis pikkuhiprakassa. En juonut viinejä humalaan asti, mutta silti kunto ei ollut kovin hyvä touhuamaan muutossa. Olen pahoillani, Ystävä. Minusta ei tainnut olla paljon apua muutossanne.