Elämää kuunloisteessa

Kissat riehuivat yöllä kirkkaassa kuunloisteessa. Parin päivän päästä on täysikuu. Minä olen sellainen "kuuhullu", että valvoskelen aina täysikuun aikaan. Mutta tänä yönä kissat herättivät minut pikkutunneilla. Matot olivat kasassa, niin että olin kompastua mennessäni keittiöön yöllä. Yöpalaksi söin "keijuleipää" ja maitoa. Sanomme voileipiä keijuleiviksi, koska rasvalevite on Keijua, jossa ei ole voita.

Huokaus ja haukotus. Tippuisipa se kahvi pian, jotta saisin vähän piristettä suoneen. Alkaa ramasemaan, koska yöunet jäivät niin lyhyeksi. Menee päivärytmi sekaisin, jos nyt menisin nukkumaan. Johan se kahvi tuoksuu tänne kirjastoon asti. Pian sitä saadaan.

Säädin blogini asetuksia ja toivon, että kommentointi onnistuu nyt. Kunhan se onnistuu, pyydän lisää lukijoita tänne. Kovin suureksi en lukijakuntaa halua. Tämä olkoon pienen piirin juttu.