torstai 5. toukokuuta 2011

Hoitoon

Ilahduin, kun sain soiton hoitopaikasta. Maanantaina 9.5. menen sinne. En tiedä, miten jakso siellä minua auttaa. Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa täällä kotona "yksikseen" hiljaisen mieheni kanssa en pääse tasapainoon. Teen vain miehenikin surulliseksi ja alakuloiseksi. Kunpa hänellä olisi miesystävä, jonka kanssa hän voisi keskustella asioista ja tehdä miesten juttuja.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Odottelua

Hiljaiseloa, turhautumista, odottelua, keskityskyvyttömyyttä. Elämän arkea.

Lehtien lueskelua: Kodin kuvalehti, Voi hyvin, Valitut Palat, Tieteen kuvalehti, Natiional geographic Suomi jne. Kirjojen järjestelyä ja suunnitelmia järjestellä myös vaatekaappi sekä pyyhkiä pölyt keittiön kaapeista.

Onneksi siivooja tulee perjantaina. Alkaa olla pölyistä kaikkialla. Imurointi on tuskaa; selkäni kipeytyy imuria liikutellessa niin että en kovin mielelläni koske siihen koneeseen. Siivoojalla on parempi imuri kuin meillä. Hänen imurissaan pölyt menevät vesialtaaseen eikä pienhiukkaset pölise imuroinnin jälkeen. Jos eläkkeeni olisi isompi kutsuisin siivoojan useammin töihin meille. Kissataloudessa pölyä ja karvoja riittää ...

Sanaton rukous Jumalalle, että pääsisin pian hoitoon, pois kotoa nyhjäämästä tyhjää. Kunpa paikka vapautuisi tässä kuussa. En jaksaisi odottaa vielä kuukautta. Olen toivottoman turhautunut yrityksiini selvitä elämässä synkistelemättä ja luomatta eteeni kohtaloa, joka ei minua miellytä. Alakuloisuuteni ja alavireisyyteni kuitenkin saa ajattelemaan, etten selviä tästä elämästä; että masennukseni muuttuu synkkyydeksi, joka pimentää mieleni ilottomaksi ja tyytymättömäksi, niin että kuolema alkaa näyttää paremmalta kuin elämä.

Jumala suokoon, etten eksy itsemurha-ajatuksiin niinkuin monesti aiemmin masennuskauden aikana.