sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sunnuntaiajatuksia

Sunnuntaiaamupäivä kuluu hiljalleen tietokoneen äärellä blogeja lukien. Ystävä soitti Skypellä ja juttelimme niitä näitä, kerroimme toisillemme vaivoistamme, kivuista ja säryistä. Suunnittelimme tapaamista. Kerroin, että metsästän kissanpentuja ts. katselen netistä ilmoituksia kissanpoikasista ja yhteen paikkaan lähetin jo tiedustelunkin, minkäikäisiä heidän kissanpentunsa ovat, minkävärisiä, onko rokotettu, madotettu, minkä hintaisia.



Mieheni Mörrimöykky on pitkän suostuttelun jälkeen hyväksynyt ajatuksen ottaa kissanpentuja kotiimme. Kunpa saisimme mukavat kaverukset, joista Emppu-kissallemme olisi iloa. Toiveissani on harmaa, mustaraitainen maatiaiskissa tai musta, harmaaraitainen niinkuin kuvassa - ja sen veli saa sitten olla minävärinen tahansa.

Kissoista varmaan keskustelen iltapäivävieraani kanssa. Kiva, kun ystävät muistavat ja haluavat tavata minua. Niin en jää yksin ajatuksineni. Mörrimöykky on kovin hiljaiseksi tullut viime aikoina. Ei paljoa puhua pukahda.

lauantai 29. elokuuta 2009

Pilvipoutaa

Päivä on pilvinen, muttei sada. Pilvipoutaa on mielenikin täysi. Sitä tavallista olotilaa, ilman myrskyjä, kyyneleitä tai auringonpaistetta. Joku voisi sanoa tätä tylsyydeksi, mutta minulle tämä on pysähtymispaikka, rauhoittumisen aikaa ja tyyneyttä. On helpottavaa kun suru on hellittänyt niin, ettei vähän väliään tule mieleen veljen kuolema tai muutkaan surulliseksi vetävät asiat.

Luin pari lukua Raamattua tässä, kun tuli stoppi ja mietin jatkanko/julkaisenko tämänpäiväistä postaustani ollenkaan. Olen pääsemässä loppuun "Koko Raamattu läpi" -projektissani. Enää neljä kirjaa ja sitten se on luettu. Monia suurenmoisia ajatuksia on jäänyt mieleeni projektin aikana. Ihanalta tuntui tänä aamuna lukemani ajatuskin: "Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. ... Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisekseen, kun Hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä Hänet sellaisena, kuin Hän on. Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh.3:1-3

Eräänlainen juhlamieli heräsi sisimmässäni tuosta Raamatun kohdasta. Eräänä päivänä tämän ajan sairaudet ja huonot olot lakkaavat ja alkaa taivaallinen iankaikkisuus Jumalan kaltaisena olentona. Toisaalla Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus. Jumalan lapsena saan kokea hänen rakkauttaan jo nyt, mutta täydellisemmin iankaikkisuudessa, kun Paha on poissa.

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelon poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha suo!"

Virsi 600

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Voimistelua

Tänään sitten aloitin jälleen kerran voimistelun kotona. Tarkoitus on ainakin 2-3 kertaa viikossa vetää läpi kuntojumppa niin että hengästyisin ja saisin aineenvaihdunnan liikkeelle tavoitteena painonpudotus.

Tämänpäiväinen aloitus oli keveä. En jaksanut tehdä kuin alkulämmittelyn ja muutamia niskahartia-yläselkäliikkeitä, kun olin jo aivan hengästyksissäni. Kunto on päässyt tosi huonoksi. Ihan harmittaa, kun en edes puolentunnin ohjelmaa jaksa vetää yhteenpötköön. Mutta paras kai aloittaa vähitellen. Tuon alkulämmittelyjakson (askelsarjoja, yläraajojen liikkeitä) kun sais tehtyä joka päivä ja sitten selkä- ja vatsaliikkeitä pari kolme kertaa viikossa, niin eikohän se kunto niinkin kohene pikkuhiljaa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Häpeä


Kuva TÄÄLTÄ.

Tein vakaan päätöksen lähteä vesijuoksemaan tänään uimahallille. Jos olisin siellä nyt, pääsisin sisään seuran maksamana. Mutta istun tietokoneeni äärellä kotona häpeästä punastellen. Tunne on voimakas ja kiusallinen. En voinut lähteä hallille näyttäytymään uimapuvussa. Rehevyyteni (siis lihavuuteni) pantaisiin siellä merkille. Ne katseet on nähty monta kertaa, kun naiset mittaavat vatsan- ja rinnanympärystäni, katsovat perääni, kun pakarat iloisesti roikkuvat maata kohden. Naiset puistelevat päätään, supattavat toverilleen ja kauhistelevat, kuinka iso olen. Ei, en voi mennä sinne esille. En tänään, kun mieleni on ruvella muutenkin.

lauantai 22. elokuuta 2009

Kissoista



Viikonlopuissa on jotain omaa taikaa. Varsinkin lauantaisin tunnen syvää rauhaa sisimmässäni ja viikon huolet pyrin heittämään olan yli unohduksiin edes yhdeksi päiväksi. Tänäänkin on aurinkoinen aamu ja pihamme pihlajapuut kukoistavat yhä komeampina punaisine marjoineen. Ikkunan näköala houkuttelee ulos kävelemään. Jokohan tuo polvi kestää pienen lenkin teon.

Suunnittelin, että tänä viikonloppuna käyn hakemassa kissasisarukset naapurikaupunginosasta kotiimme. Heidän emäntänsä ei oman henkiläkohtaisen elämäntilanteensa takia pysty pitämän kissoja enää vaan etsii uutta kotia niille. Mieheni Mörrimöykky on sitä mieltä, ettei kotiimme tuoda tyttökissoja. Hän ei niitä huoli. Surullista! Olisin antanut kotini kaveruksille. Emppu kissamme olisi saanut kavereita. Emppu on kasvanut kissalaumassa koko elämänsä ja se näyttää laiskistuneen ja tympiintyyneen, kun ei asunnossa ole elämää. Hän yksin kahden hiljaisen ihmisen kanssa.


Kuvassa Emppu.
Kysyin Mörrimöykyltä, voisiko joskus myöhemmin ajatella kissanpentua asuntoon. "Katsotaan nyt." hän vastasi epäröiden.

perjantai 21. elokuuta 2009


Lukossa. Tukossa.
Hukassa
itseltään,
ystäviltään.

Kotona
mielensä vankina
kipuineen
itkuineen

ystävän vierailusta
iloinneena

pyrkien esille
sanat hukassa
mieli mutkalla
kieli kangerrellen
kipuja voivotellen.

tiistai 18. elokuuta 2009

Voihan pihlajanmarjat!!!!!


Mie en kiroile. En kiroile. Sanon vain VOI PIHLAJANMARJAT! Ja VOIHAN NENÄ! ja HIMSKATTI !!!

Koskee polveen, sydän muljahtelee ja selkää jomottaa. Lisäksi implanttihampaan ien on tulehtunut ja se tuikkii kipua. En pysty ajattelemaan mitään järkevää. Syön antibiootteja ja kipulääkkeitä. Tää on tätä. Antakee armoo! Tarvitsen rauhoittavan lääkkeen, etten kiroilisi.

perjantai 14. elokuuta 2009

Opittavaa



"Meillä aikuisilla
olisi paljon opittavaa
pieniltä opettajiltamme
- lapsilta:

Aitoutta, luottavaisuutta,
avoimuutta, rohkeutta,
riemullisuutta.

Kykyä unohtaa ja surra
ja itkeä surut pois."

- tuntematon -

torstai 13. elokuuta 2009

Hammasimplantti

Hammasimplantin juuri on istutettu leukaani. Toimenpide meni kivuttomasti, leuka puudutettuna ja mega-annos kipulääkettä syöneenä.

Nyt annetaan implantin luutua paikalleen, kunnes asetetaan hammaskruunu paikalleen. Olen syönyt mega-annoksen Buranaa, Paratabsia ja antibioottia sekä purskutellut hampaita klooriheksidiinisuuvedellä.

Ajattelin, että tämä toipumisaika tulee olemaan kivuliaampi, koska niin paljon kipulääkkeitä kehotettiin ostamaan valmiiksi jo leikkausta ennen. Mutta toistaiseksi on mennyt kivuitta. Leikkauskohta (ien) on kyllä turvoksissa, mutta se kuuluu asiaan.

Pelkäsin suotta tätä leikkausta ja toipumisaikaa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Elämä

Elämäni maistuu kylmältä kaurapuurolta. Mitä on odotettavissa lähitulevaisuudessa? Homeisia marjoja kaurapuuron joukkoon vai jotain uutta ja raikasta? Tulevaisuus muotoutuu paljolti sen mukaan, mihin pyrkii. Kun omat pyrkimykseni tämän maallisen elämäni suhteen ovat niukanlaisiksi rauenneet, olisiko tuonpuoleisella elämällä, taivaassa mitään tarjottavana?

Hebrealaiskirjeessä (11:1) on ajatus: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Ajatus kokoaa uskon ja luottamuksen toivoksi, jota kohden ojentaudutaan. Kun elämässä on toivoa, se ei tunnu turhalta ja tyhjältä. Onko tämä usko unohtunut minulta viime aikoina, kun elämä on näyttäytynyt tyhjältä ja turhalta ponnistelulta päivästä toiseen, jotka eivät ole tuoneet suurempaa iloa elämääni, vain arkea, kipua ja surua.

Raamatussa Johanneksen Ilmestyskirjassa luku 21 kerrotaan Uudesta taivaasta ja Uudesta maasta monia mukavia asioista: Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta eikä valitusta eikä vaivaa, silla kaikki entinen on kadonnut. Puhutaan kauniista kaupungista ja ihastuttavasta maisemasta. Kyllä Taivaaseen varmaan kannattaa pyrkiä ja ajatella jotain niin kaunista kuin pystyy ja todeta Taivas on jotain sitäkin kauniimpaa ja parempaa.

Onko tämä elämästä pakenemista tulevaisuuden utukuvitelmiin?

Kivussa ja vaivoissa on hyvä olla toivo siitä, että joskus kipu lakkaa ja vaivat loppuvat. Mutta masentavaa, jos tämä elämä on jatkossa vaivalloista päivästä toiseen just ja just selviytymistä, kipujen kestämistä sekä huolta ja vaivaa…

sunnuntai 9. elokuuta 2009

ELÄMÄ TÄÄLLÄ


Elämä täällä
on vain kuin vedessä
kuun kuvajainen
Otat sen kämmenelle
Kummeksut: onko sitä?

- Tsurayuki -
suom.
Tuomas Anhava

Olen täällä

Olen täällä auttaakseni toisia,
mutta yhtäkkiä huomaan,
että olen itse avun tarpeessa:
kuuntelemisen, ymmärtämisen.

Tartun puhelimeen -
mutta miten soittaisin itselleni?
Ja kun vastaan,
voinko luottaa itseeni?
Voinko avautua ja tunnustaa
ahdistavia, syyttäviä asioita?
Uskallanko kysyä:
mitä minun pitäisi tehdä?

Vaikeinta on kuunnella itseään,
puhua itselleen -
auttaa itseään.
Onko se välttämätöntä?

Maailma on täynnä ihmisiä,
mutta tänä iltana
olen kahden itseni kanssa.
Puhun, kuuntelen, vaikenen.

Se kestää kauan,
aamuun asti, väsyn.

- Aune Mäkinen -

lauantai 8. elokuuta 2009

Levotonta

vuoroin aurinko paistaa
vuoroin kuu kumottaa
ikkunasta
ihailen valoja
valoverhon läpi

levoton mieleni
loihtii varjoja
sieluni syvyyksissä

ajatusteni lepakkoparvi
pelästyttää
sieluni sisimmässä
värjöttelevän pikku tytön

uni vain
mutta niin toden tuntuinen
kouristaa rintaa
hengästyttää

en juokse sitä pakoon

torstai 6. elokuuta 2009

sumussa


Tuijotan näyttöpäätettä kahvimuki oikeassa kädessä,
hiiren päällä vasen käsi valmiina siirtämään kursoria
tai tekemään muita komentoja.

Aivoni sauhuavat kuin liikaa kaasua saanut moottori.
Mitään järkevää tekstiä ei vain synny.
Ajatukseni tilttaavat ja kuolevat ennen muodostumistaan.
Sormet harhailevat näppäimistöllä.
Vain häilyvä sumu jää leijailemaan...

On taas yksi niistä päivistä, jona olisi parempi mennä nukkumaan tai voimistella itsensä hikeen ja mennä suihkuun - minkä jälkeen asettua lepäämään kuuntelemaan klassista musiikkia ja NUKKUA AIVONSA JÄRJESTYKSEEN ...

keskiviikko 5. elokuuta 2009

arkea


istuin nojatuolissa
kipeä jalka rahilla
söin kolmannen jäätelön
suklaakuorrutuksella

katselin kuvia
lenkkipolustani
jonne en tänä kesänä
ole raahautunut

kiitin ukkokultaani
kaupassakäynnistä
ja roskalaatikoiden
tyhjentämisestä,
vuoteen petaamisesta
ja suukosta

maanantai 3. elokuuta 2009

Pakastus

Päätin käydä ostamassa marjoja tukusta. Ystäväni, kultainen herrasmies, haki autollaan ja kyyditsi minut toiseen kaupunginosaan, jossa Marja- ja vihannestukkukauppa on. Ostin laatikollisen vattuja ja toisen laatikollisen mustikoita. Herrasmies kyyditsi ulko-ovelle saakka.

Oman mieheni kanssa panimme marjat rasioihin ja pakastimeen. Pakastusrasioita oli just sopivasti. Vain yksi kanneton jäi tyhjäksi. Lounaaksi söimme mitäs muuta kuin vattu-mustikkamaitoa ja jäätelöä. NAM!

lauantai 1. elokuuta 2009

kurja, tyhjä ja kipeä


kurja ja tyhjä
ruma ja lihava
aloitekyvytön
ahdistunut ja
mitäänsanomaton
aikaansaamaton
turha
kipeä

Hyvät aikomukseni laihdutuksen suhteen ovat rauenneet. Olo on mitäänsanomattoman tyhjä ja kurja. Käväisin puntarissa ja huomasin painoni nousseen uuteen ennätyslukemaan. Kesä-heinäkuussa en ole juuri ajatellut ruokavalioita, laihduttamista ja hyvinvointiani. En jaksa tsempata ja laittaa terveellistä, kevyttä ruokaa. Kaupan eineksillä on eletty ja joskus mieheni on tehnyt perunamuussia oivariiniin sekoitettuna.

Suru veljeni kuoleman johdosta on vienyt voimia. Nyt en jaksa välittää mistään mitään. Syön kermajäätelön toisensa perään ja istun tietokoneeni äärellä polvi kipeänä. Pitäisi mennä uudestaan lääkäriin sen takia. Tulehduslääkkeet eivät auta kipuun. Kipu alkaa tykyttää polvessa aina kun kävelen vähäisenkin matkan. Kipu vaimenee kun olen paikallani jalka oikosenaan rahilla.

Ahdistaa. On ontelo olo, kurja ja tyhjä. En osaa kuvailla turhautumista ja pettymystä jota koen elämääni ajatellessani. Ei minulla mitään hätää ole. Niukka toimeentulo, mukava asunto, rakas puoliso pitävät minut koossa. Mielialalääkitys lienee kohdallaan. En koe olevani masentunut. Itse asiassa olen miettinyt, tarvitsenko enää masennuslääkkeitä. Mutta olen elämäni aikana kokenut monta syvää masennuskautta, joten lienee tarpeen syödä masennuslääkkeitä lopun ikääni.