Elämäntaparemontti

Elämäntaparemonttiaikeet ovat supistuneet 20 min. kävelylenkeiksi. Nytkin oli tarkoitus olla jo matkalla uimahalliin vesijuoksemaan. Mutta yhtäkkiä se alkoi tuntua niin väkinäiseltä, niin että tässä mä nyt olen sitten tietokoneen näppäimistöllä ja liikuntaa saavat vain sormet.

Kurkkua kuristaa, kun on niin paha olla, etten lähtenyt linja-autoon, millä olisin kerennyt seuran maksamalle vuorolle uimahalliin. Harmittaa, etten käytä hyväkseni etua kuntoilla ilmaiseksi siellä - tai siis jäsenmaksulla. Turhaan olen seuran jäsenmaksun maksanut. . . nyyh!

Miksi tämä mielenmuutos: kuntoiluaikomuksen peruminen? Kai se on mun turhamaisuutta tai persoonallisuuteni heikkoutta, että ihmisten katseet vaikuttavat niin paljon minuun, niin että pari pitkää silmäystä läskiä pursuvaa vartaloani mitaten ja kuiskuttelu naisten kesken kauhistuvin silmäyksin - tämä muisto edelliseltä kerralta uimahallissa sai minut pyörtämään päätökseni lähteä vesijuoksemaan tänään. Olisipa meille tukeville oma aika uimahallilla tai saisinpa jostain välinpitämättömyyttä ja paksua nahkaa sietämään ihmisten katseet!

Aloitin uudelleen Keventäjissä ruokapäiväkirjan ja liikunnan kirjaamisen. Samalla saan tietooni kalorit, jotka on syöty ja liikuttu pois. Olen oppinut syömään säännöllisesti - kun syömiseni oli ennen milloin sattui olemaan nälkä ja sitten ahmin. Nyttemmin ei ole tarvinnut ahmia, paitsi lauantaina, kun lounas jäi syömättä. Illalla tuli nälkä ja tyhjensin pakastimen jäätelöstä ja ahmin kaapista löytyneen Fazerin sinisen suklaalevyn. Lisäksi voileipää ja kalkkunaleikkeleitä. Harmi, että mieheni toi jäätelön perjantaina, vaikka kieltäytyi tuomasta, kun pyysin. Häntä varmaan alkoi itsekin haluttaa syödä jäätelöä. NAM! Ihanaa kermajäätelöä...