torstai 30. huhtikuuta 2009

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kukat kuin korut

Elegian "Kukat kuin korut" -sivupohja kertokoon siitä mieleni herkistymisestä, jonka on aikaansaanut kuntoutuskurssi, kevät, luultavasti mielialalääkkeilläkin on oma vaikutuksensa ja Mies, minun oma Mörrimöykkyni on alkanut hymyillä. Nämä kaikki yhdessä ovat tuoneet elämääni eräänlaista keveyttä, koreutta ja kauneutta, joita en viime talvena kokenut. Tämä on uutta. Olen kyllä joskus aiempina vuosina kokenut samaa, mutta tässä on jotain, joka antaa kiksejä.

Ihailen lumen alta paljastuvaa maata ja tuijotan ruohikkoa, joka vielä ruskeana makaa talomme edessä. Mutta siellä täällä näkyy vihreää, nurmikon elonmerkkejä. Joku sanoi jo nähneensä leskenlehden kukkia näilläkin leveysasteilla. Etelä-Suomessahan niitä on ollut jo kauan sitten. Leskenlehti-koruja haluan minäkin bongata...ja muitakin kevään kukkia.

Huomenna on muistettava ottaa kamera mukaan, kun lähden kaupungille. Josko kaupungintalon vieressä kasvavat krookukset olisivat auenneet? Syksylläkö krookuksen sipulit istutetaan? Haluan kissojeni haudoille krookuksia ja oransseja liljoja - en nyt muista niiden nimeä. Aution maalaistalon edustalla kasvaa niitä joka kesä. Ihailen niitä.

Samalle hautausmaalle on haudattu neljä kissaani. Uusimmalla haudalla en ole vielä käynyt. Siellä sojottaa keppi, jossa lukee sukunimeni ja kissan nimi. Vien sinne lyhdyn, jossa poltan kynttilää niiden hetkien muistoksi, jotka jäivät kauniina mieleeni. Ehkä vien myös havuseppeleen sinne.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kuntoutuskurssilla 2

Kuntoutuskurssin ensimmäinen viikko lähenee loppuaan.

Eilen rentouduimme, mietiskelimme omaa elämäntilannettamme, arvioimme nykytilannettamme, kyselimme itseltämme ja kerroimme toisille, mitä minulle kuuluu ja kenen ehdoilla elän. Pohdimme tulevaisuuttamme ja toimintaa oman elämän puolesta sekä piirsimme uutta minäkuvaa mielessämme.

Saimme yhdeltä ohjaajalta hyvän neuvon: "Tee sitä, mihin uskot ja usko siihen, mitä teet. Kaikki muu on ajan ja voimien tuhlausta."

Söimme maittavan lounaan ja iltapäivällä oli toiminnallisia harjoituksia. Mieleeni jäi harjoitus, jossa toinen parista seisoi saarellaan ja toinen yritti päästä saarelle hänen kanssaan. Saarella olijalle oli annettu tehtäväksi kieltäytyä (anomuksista, pyynnöistä jopa uhkauksista huolimatta) päästämästä paria saarelle. Näin opettelimme sanomaan EI ja tuomaan esille tarpeemme.

Toinen harjoitus oli sellainen, että tuli asettua viivalle, jonka toisessa päässä arvo 0% toisessa 100%. Kysymys kuului, kuinka paljon pidän itsestäni huolta. Arvioin, että moni käytännön huolenpito jää minulta hoitamatta: en laita ruokaa, en siivoa, en käy kaupassa. En jaksa välittää joka päivä omasta puhtaudestani. Henkisiin ongelmiin on vaikea pyytää apua, joten ehkä noin 42-45%:n kohdalle asetuin janalla.

Eilinen oli antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Vielä tänään kurssi jatkuu ja sitten jatkoviikko lokakuussa.

Ihanaa, että tänään on saunailta. Senverran kurssilla olo on jännittänyt, että niskahartiaseutu on jumissa. Olisi syytä mennä hierojalle, mutta ensiavuksi lämmin suihku ja saunominen kyllä riittävät.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Tuntomerkkimeemi

Millan haastoi minut Tuntomerkkimeemiin. Ohjeistus on tällä kertaa tämmöinen:

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

1. Minulla on mahongin ruskeat, lyhyet hiukset

2. Olen aika lyhyt

3. Tällä hetkellä olen myös paksu.

4. Pukeudun vaatimattomasti. Tällä hetkellä päälläni on lila svetari ja mustat, suorat pitkäthousut.

5. Käytän ulkoillessani mustia nahkakenkiä.

6. Kävelen hitaasti, koska hengästyn helposti, jos yritän reippaampaa tahtia kulkea.

7. Tänään etsin silmieni suojaksi aurinkolasini.

8. Pidän nykyisin aina korvakoruja. Otin noin kaksi kuukautta sitten reiät korviini ja ne on pidettävä auki. Aiemmin minulla ei olekaan ollut reikiä korvissani.

9. Usein kävelen niin ajatuksissani,etten aina edes tuttujakaan huomaa tervehtiä.

10. Vaatteeni ovat aina, harjausyrityksistä huolimatta, yltä päältä karvaiset, koska meillä asuu pitkäkarvainen kissa, joka varsinkin näin keväällä kylvää karvojaan joka paikkaan.

Haastan tähän meemiin Hannen, WhySoSerious, Annan, Jamidonja W.:n.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kuntoutuskurssilla

Pitkästä aikaa kävelin ulkona yli kilometrin matkan. Tällä viikolla kävelen joka päivä kuntoutuskurssipaikkaan. Eilen kurssilla kirjasimme tavoitteitamme kurssille, tutustuimme toisiimme sekä söimme makoisan lounaan ja joimme kahvit pasteijan kera.

En ole aiemmin osallistunut päiväkuntoutuskurssille. En tiedä, onko niitä järjestettykään aiemmin. Tänään saamme kuulla mm. kuntoutumistarinoita. Odotan jo päivän valkenemista ja kurssipäivän alkua. Toivon saavani jotain eväitä omaan kuntoutumiseeni. Uusia näköaloja ja uusia vinkkejä, miten selvitä ahdistuksen ja masennuksen kanssa ja miten selättää nämä ikävät tunnetilat.

Olen iloinen, että monista hakijoista minä olin kurssille valittujen joukossa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Ahdistus

Tämä ahdistus ei tule syvältä. Se on mieleni pinnalla ja aika kepeä. Se ei purista rintaa. Se vain on – olemassa. Ystäväni ja terapeuttini sanovat, että se menisi pois, kun kävelisin ulkona raittiissa ilmassa. Olen kokeillut. Se ei mene pois. Se on. Kävelystä hengästyneenäkin se on minun mukana. Se ei jää hikilenkille eikä rauhoittavalle metsäpolulle. SE VAIN ON. Joskus se äityy niin että alkaa pelottaa, että se johtuu sydänviasta. Mutta terveyskeskuslääkäri sanoi, ettei sydämessäni ole mitään vikaa.

En kiinnitä siihen huomioita, kun se kepeästi hipaisee otsaa. Mutta sitten kun se alkaa puristamaan rintaa, salpaa hengityksen ja saa sydämen tykyttämään tuhatta ja sataa, silloin huolestun. Panen rauhoittavan musiikin soimaan ja katson kattoon sängyllä selälläni. Ehkä suljen silmäni ja kuvittelen keijuja leijumaan usvassa, jonka rauhoittava lääke piirtää mieleeni. Jos ahdistus yllättää kaupungilla, on otettava taksi, jolla pääsee nopeimmin kotiin musiikkikirjastoni luo.

Olen elänyt ahdistuksen kanssa koko ikäni. Se on osa minua. Olisi kummallista, jos se vain häipyisi eikä ahdistaisi. Olen elänyt sellaisia kummallisia hyvänolon hetkiä. . . Joskus rakastelun jälkeisessä nirvanassa. Ja joskus elokuvaan syvennyttyäni ja eläytyessäni elokuvan naiseen. Vielä elokuvan jälkeenkin oli hetki ilman ahdistusta, kunnes se syöksyi päälle kuin sumuinen sade.

Parisuhdekysely

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Aloitimme seurustelun heti ensi kertaa tavattuamme.

Kuka pyysi ketä ulos?
Mieheni pyysi minut lenkille.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Eipä ole nähty kummankaan sisaruksia pitkään aikaan.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ei ole yhteisiä lapsia.

Entä lemmikkejä?
kissa

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
ajoittainen puhumattomuus

Kävittekö samaa koulua?
Emme.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Emme.

Kumpi on älykkäämpi?
Hänen älykkyytensä esiintyy käytännön asioissa. Minä olen sujusanaisempi eli verbaalisesti lahjakkaampi.

Kumpi on herkempi?
Todella herkkiä molemmat.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Ei mitään vakipaikkaa. Mielellään käydään eri paikoissa.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Tallinna.

Kummalla on hullummat eksät?
Vain hänellä on exä.

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla.

Kumpi laittaa ruuan?
Useimmin hän.

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä

Kumpi on siisteysintoilija?
Ei kumpikaan :)

Kumpi on itsepäisempi?
Hän.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Oma tila on molemmilla.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
lenkkipolulla

Kummalla on suurempi perhe?
Hänellä on enemmän sisaruksia.

Saatko usein kukkia?
No en.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Hän.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Se oli sitä alusta asti.

Kumpi syö enemmän?
Hän.

Kumpi pesee pyykit?
Minä enimmäkseen.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Meillä kummallakaan ei ole ajokorttia eikä autoakaan.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Ihmisten ilmoilla

Eilinen ahdistus lieveni, kun sain käytyä asioilla kaupungilla. Ainakin osa ahdistuneisuudesta olikin siis asioimisahdistusta, ei sen pahempaa. Mutta harmittaa, kun moinen vie melkein toimintakyvyttömäksi ja on ponnisteltava tunnetta vastaan ja/tai syötävä rauhoittavia, että pääsee ulos asunnostaan.

Miksi ihmeessä ja mistä ahdistus nousee ja salpaa mielen?

Minne on hävinnyt rentous liikkua asioilla ja nauttia kaupungilla oleskelusta. Niin, on kai vaan mentävä useammin kaupungille. Jospa ahdistuneisuus ajan myötä vähenee ja pystyn taas nauttimaan ihmisten ilmoilla liikkumisesta.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Yön pimeydessä

Kävin taas aikaisin nukkumaan eilen illalla, koska ahdisti ja oli levoton olo. Nukahtamislääkkeen avulla nukahdin joskus klo 19 aikaan. Nyt yön pimeinä tunteina herättyäni olo ei ole helpottanut paljoakaan. Mutta sain sentään tarpeellisen määrän unta välillä. Luulen jaksavani, vaikka kurkkua kuristaa ja "kiven" paino päälläni rasittaa. Tukehtumisen tunne ja horjuva olo on kamalaa. Nieleskelen tyhjää, kurkkua kuristaa. Juon lasin vettä, koska suuta kuivaa. Röyhtäyttää ja oksettaa. . .

Ei pitäisi olla mitään syytä ahdistuneisuuteen. Minulla ei ole parisuhdeongelmaa, isompia taloudellisia huolia ja kissani kuolemastakin olen mielestäni jo toipumaan päin. En ymmärrä, miksi olen niin jännittyneessä ahdinkotilassa.

Alan toivoa jos mitäkin helpotusta. Mietin, että keittiön kaapissa on valkoviinipullo. Joisinko sen? EI, en juo. Juon sen sitten joskus ystävieni kanssa kalaruoan kera.

Ottaisinko rauhoittavan pillerin? Otan YHDEN Temestan. Se saa riittää. Ehkä voisin hiljaisesti voimistella ja venytelläkin. Se laukaisisi joitakin jännittyneitä lihaksia. Venyttelen niskahartialihaksia, yläselkää ja rintalihaksia. Niska rutisee ja rintalihakset tuntuvat olevan ihan jumissa. AUTS! Ihan sattuu, kun vien käden ylös ovenkarmille ja kierrän vartaloa. Olkavarren lihaksetkin jumissa.

Tässä menee puolituntia, kunnes saan kaikki lihakset venyteltyä. ÄÄH! Kehtuuttaa ruveta lattialle venyttelemään lonkkia ja alaraajojen lihaksia. Tämän huoneen matto on pölyinen ja kissankarvoissa. En vie nenääni sen lähelle. Olisi ostettava jumppamatto, jonka voisi levittää lattialle aina, kun voimistelen ja venyttelen itseäni. Matto olisi pehmikkeenäkin hyvä olla alla.

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=338

"Ahdistuneisuushäiriöitä pidetään yleensä lievinä mielenterveyden häiriöinä ja ne johtavat vain harvoin sairaalahoitoon. Ne ovat hieman yleisempiä naisilla kuin miehillä. Ne alkavat yleensä nuoruusiällä ja helpottuvat iän karttuessa.

Ahdistuneisuushäiriön laukaisee usein elämäntilanteessa tapahtuneet stressaavat muutokset. Ne saattavat myös liittyä muihin mielenterveyden häiriöihin."

"Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan pääasiassa tukea antavalla terapialla ja lääkehoidolla, mutta myös oppimisterapialla, kognitiivisella terapialla, ryhmäpsykoterapialla ja intensiivisellä yksilöpsykoterapialla."

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Arjessa taas

Pääsin eilen sanomasta, että on helpompi hengittää (henkisesti) kuin pitkään aikaan, kun jo tuli ahdistus, otin iltalääkkeet klo 18 ja menin nukkumaan. Unta riitti pikkutunneille. Blogien lukeminen sentään kiinnosti aikansa, mutta sitten tuli tympääntyminen ja aloin katsella kuvablogeja. Kuvat jaksavat kiinnostaa minua, vaikka olisin nähnyt ne jo ennenkin. Varsinkin luontokuvissa on sitä jotakin, mikä kiehtoo minua. Haluaisin kameran, jolla saisi lähikuvia luonnon pienistä yksityiskohdista. . .

Traditional Castellblanch CAVA Sant Sadurni d’Anoia ROSADO –viini lämmittää sisuksia ja tekisi mieli avata valkoviinipullokin, juoda itsensä humalaan ja sammua. Kaipaan hetken helpotusta mieleni lepattavaan levottomuuteen. Pelottaa, mihin tämä epämääräinen ahdistuneisuus vie. Ei kai vaan taas sulkeutuneisuuteen, mykkään jäykkyyteen ja sanattomaan masennukseen, mistä niin usein olen kevään korvalla itseni löytänyt.

Kun ei ole sanoja, millä kuvata tunteitaan, kun on hukassa tunteineen, on vaikea selittää, mikä vaivaa ja sekös minua masentaa. Haluaisin selkeyttä elämääni, ymmärrystä, miksi koen niin kuin koen ja taitoa/tietoa selittää itselleni, miten kokemani tunteet ovat syntyneet. Haluaisin kaivautua sisimpään sopukkaani ja ymmärtää itseäni.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Toisena pääsiäispäivänä


Miksiköhän Suomessa vietetään 2. pääsiäispäivää? Tietääkseni muissa maissa ei ole näin. Onhan se mukavaa monille työssäkäyville saada yksi ylimääräinen lomapäivä näin kevään korvalla.

Ulkona on harmaata ja nollakeli, joka ei kovin innosta ulkoilemaan. Meillä täällä on loskaa niin että kengät kastuu. Olisi laitettava saappaat jalkaan.

Pääsiäinen meni hissukseen kotosalla. Lankalauantaina luonani vieraili muutama naisystäväni ja vietimme juhlaa sen kunniaksi, että olen vielä reilusti alle 100-vuotias. Tunnen itseni usein ihan lapseksi, joka vasta opettelee elämään omaa elämää.

No toisaalta elämänkokemusta on kertynyt ja olen monesta liemestä selviytynyt. Masennuskin jo hellittää otettaan. On jotenkin helpompi hengittää (noin henkisesti) kuin pitkään aikaan. Taidan selviytyä tässä elämässä eteenpäin!

lauantai 11. huhtikuuta 2009

HAASTE

Akka krätisee -blogissa annetaan haaste:

"Olisi tosi kiehtovaa kuulla millainen teidän mielestänne on kiinnostava blogi ja millä perusteilla olette suosikkilistaanne sivupalkkiin kirjoittaneet. Haastan kaikkia aiheesta kiinnostuneita kirjoittamaan siitä jonkinlaisen postauksen omaan blogiinsa."


Minä etsin alunperin sellaisia blogeja, joissa käsitellään masennusta. Kun tutustuin blogimaailmaan reilun puoli vuotta sitten sivupalkkiini kiinnittyi monenlaisia muitakin blogeja. Valokuva-aiheiset blogit, yhteiskuntapolitiikkaa ja uskontoa käsittelevät blogit, mutta erityisesti päiväkirjamaiset blogit kiinnostavat.

Sivupalkkiini on jäänyt vain muutama blogi, joita seuraan epäsäännöllisen säännöllisesti. Blogilistalla Omissa suosikeissani on pitempi lista blogeja, joita seuraan säännöllisemmin. Sivupalkissani on samojakin blogeja kuin Blogilistan Omissa Suosikeissani.

Katselen vähän mielialojen mukaan kuvablogeja ja luen mieluiten päiväkirjamaisia blogeja, joissa on myös lemmikkieläimiä, painonhallintaa, yhteiskuntaa, maailmankatsomuksia ja elämän arvoja käsitteleviä aiheita.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Lempikuva


Elegia haastaa blogissaan tuomaan esille lempikuvan. Yllä on minun lempikuvani. Kuvasta on kloonattu joitakin lattian varjoja pois. Ja se on rajattu ehkä liiankin tiiviiksi. Mutta itse kissa on rennosti ja seisaallaan. Yksi niitä harvoja kuvia, johon olen saanut Empun poseeraamaan luonnollisesti. Nykyisin pidän kuvasta yhä enemmän, koska Emppu on jäänyt ainoaksi kissaksemme vanhempien kissojemme kuoltua pois. Haaveilen tyttökissasta Empulle (kastraattiuros) kaveriksi. Saas nähdä, saanko mieheni mielen kääntymään uuden tulokkaan ottamiseksi.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Painonpudotus

Tänään punnitsin itseni ja huomasin painon pudonneen ennätyspainosta 2,4 kg. Hienoa! Jotakin hyvää on seurannut tästä rankasta ajasta, lemmikin menetyksestä. Nyt on tartuttava toimeen ja jatkettava painonpudotusta edelleen ihan suunnitelmallisesti. Tuo kilon pudotus tuli suremisen ja nälän katoamisen kylkiäisenä. Söin vähemmän. Suren edelleen kissani kuolemaa. Mutta tunne on hiukan hellittänyt, niin etten ole enää ihan murheen murtama.

Kylpylälomaviikko äidin avustajana tuo monenlaista uutta liikuntaa ja toivottavasti herättää kipinän jokapäiväiseen liikkumiseen, mikä on ollut kateissa tänä kevättalvena. Ohjelmaani olen ajatellut lisätä kuntosalin kerran viikossa. Vähitellen liikuntaa lisäten hyvä tulee.